torstai 14. elokuuta 2014

Evolution of the dress(maker)

Selasin vanhoja kuvia. Vastaan tuli kaikenlaisia ompeluksia ihan siitä 49 euron Singeristä alkaen, jonka viisi vuotta sitten hankin. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Tästä se alkoi! Ensimmäiset ompelemani mekot! Eurokankaan pallokuosia, kaula-aukossa pitsinauhaa. Voi että, kun olin ylpeä näistä. Helmoissa on jopa rypytystä. Kaavoja ei ollut, luonnostelin lasten t-paitojen pohjalta.

 Seuraavaksi päätin käyttää uusia taitojani luistelufleecejen tekemiseen. Materiaalina on vanha fleeceviltti, kauluksissa ja hihansuissa laskettelupuvun kangasta, jota käytin itse 10-vuotiaana. Malli on omasta päästä ja koko ihan just tismalleen... sopiva?? Näitä käytettiin miehen vastustuksesta huolimatta, koska samperi, minä olin ne itse tehnyt!

"Onneksi" itselle ommellut eivät aluksi onnistuneet sen paremmin. Tässä pusero, jossa oli liian iso kaula-aukko ja liian löysät kädet. Nykyisin taitaa toimittaa matonkuteen virkaa. Edelleenkään en kuitenkaan voinut käyttää kaavoja...

Ja tässä upea iltapukuni. Onneksi - ONNEKSI - se oli naamiaisasu. En muuten enää koskaan ompele satiinia. Kangas oli onneksi kirppislakanaa. P.S. Huomatkaa käytännöllinen imetysratkaisu miehustassa.

Tässä sitten ensimmäiset vaatteet, joissa koin onnistuneeni. Olin tainnut saada joululahjaksi Suuren ompelukirjan, josta poimin muutaman vinkin. Keltaisen helma on vähän liian pitkä ja kuviollista ei ole muistettu silittää, mutta kyllä minä ylpeänä näistä lähetin kuvat kymmeniä vuosia ommelleelle äidilleni.

Tuli mieleen, että ehkä en olekaan ihan surkea ompelija.

Joskus jokin onnistui - kohtuullisesti - myös itselle. Tämän tein kälyn häihin jostain verhoilukankaasta. Ihan hyvä siitä tuli. No, mitä nyt taakse piti lisätä vähän rautalankaa pitämään selkämystä ylhäällä... Mutta oli hienoa esiintyä itse tekemässään asussa. Sukulaiset kyselivät, oletko tosiaan tehnyt itse. OIH!


Sitten oli nämä mekot. Voi taivas. Näitä on itse asiassa kaksi, taitoluisteluasuja tyttöjeni ensimmäiseen kevätnäytökseen. Halusin ihan väkisin tehdä mekon, vaikka olisi voinut vaan pukea punaisen paidan ja housut. Tein näitä ainakin kolme viikkoa. Purin suunnilleen jokaisen sauman. Ja lopulta käsivarret olivat ihan liian kapeat. Vieläkin lapset muistavat varmistaa, että älä sitten tee liian kapeita kädensuita - oli vissiin vähän traumaattinen kokemus...

Joskus onnistuin, siis silloin kun ei tarvinnut tehdä mitään erityistä. Tässä Kissan ja Katin asut. Erikoistuin naamiaisasuihin, koska tuntui niin typerältä maksaa monta kymppiä asusta, jota käytetään kerran. Tosin Kissan asua käytetään meillä edelleen - Katin housut puolestaan ratkesivat jo juhlien aikana takapuolesta. Näihin aikoihin taisin opetella sitten jousto-ompeleen käytön...

 
Naamiaisasuista puhuttaessa ei sovi ohittaa lammasasua <3 Ompelin tämän käsin ennen ompelukoneen hankintaa ja tässä se on jo levennetty uusiokäyttöön resorilisillä. Lammasasu <3

 Sitten tapahtui jotain. Nousin uudelle tasolle. Nämä on tehty pikkuveljen ristiäisiin kaapista löytyneistä kankaista. Ei edelleenkään kaavoja - tietenkään! - vaan kaikki omasta päästä. Sovituksia tehtiin ehkä sata.


Myös tästä olin aikanaan hyyyvin ylpeä - ja olen yhä. Vetoketjuton luisteluhaalari esikoisen ensimmäiselle taitoluisteluleirille. Kuulemma se hartioista vähän painoi, mutta oli se kyllä hyvännäköinen!

Tämän mekon jälkeen esikoinen taisi kehaista, että äiti sä olet kehittynyt! Pussihelma on ikävästi jäänyt kuvasta - se oli hieno.


Mutta tämä oli vielä hienompi. Paper bag -helma ei pääse kuvassa oikeuksiinsa. Ihana rokkimekko, valehtelematta päiväkodin kevätjuhlan tyylikkäin.

Ehkä olen aavistuksen kehittynyt myös omien vaatteiden tekijänä? Tätä nousin tekemään aikaisin kummipojan ristiäisaamuna. Kun ei ollut mitään päällepantavaa... eikä ole koskaan. Pussihelma oli huono ratkaisu, mutta sellasta sattuu.

Kuten näkyy, olen erikoistunut mekkoihin, luistelu- ja naamiaisasuihin. Joskus yritän tehdä tavallistakin - kuten tuon tunikan - mutta yleisön reaktio on kuvatunlainen...

 
Elämä on ikävästi hidastanut ompeluharrastusta. Isän hautajaisiinkin piti tosin mekko tehdä, tuo keskimmäinen violetti, kun ei sopivaa kaapista löytynyt.

 Tänä kesänä oli taas ristiäiset, uuden pikkuveljen. Syntyi sortsihaalari, kellomekko, huppari kravatteineen sekä perhoshihainen mekko. Viikko näissä meni eikä - tietenkään, edelleenkään - kaavoja. Paitsi hupparissa, jonka tekeminen olikin sitten mukavan nopeaa.

Jokohan oppisin?


Coming soon: Evolution of the shirtmaker? Päivän päätähdelle tein edesmenneen papan paidasta bodyn. Ei se enää niin vaikeaa ollutkaan. Ja tuo kravatti sekä kauluksen alavara... ne on tehty siitä samasta satiinilakanasta, josta minun Miss maailmankaikkeus -mekkoni. Full circle!

Siinä ne. Ei kaikki - puuttuu tyynynpäällisiä, päiväpeittoja, yksi takki, maailman paras huppari, kesämekkoja, legginsejä, puseroita, useampia luisteluhaalareita, luistinsuojuksia, pehmoteräsuojia, kesäkasseja ja niin edelleen. Kun ei ollut blogia, ei tarvinnut kuvata kaikkea!

Mitä tästä kaikesta opin? Opettele käyttämään kaavoja.

Jatka ompeluelämää. Osaat sen kyllä.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Juhlavaatteet ristiäisiin lapsikatraalle

I'm baaaack! Tai ainakin melkein...

Viime viikko kului ompelukoneella ja lopputulos on tässä. Kokonaisuuden hinta oli 8 euroa, kun lähes kaikki materiaalit löytyi omasta kaapista improvisoiden.

 

Ensimmäinen vasemmalta on shortsiasu ikivanhasta kankaasta, jonka olen joskus ostanut nuorena itselleni - mutta joka ei näyttänyt koskaan minun yllä hyvältä. Siitä ilman kaavoja syntyi jonkinmoinen kokoasuviritelmä, joka vyön kanssa näytti kivalta. Sisällä rouhea punainen vuori.

Toinen vasemmalta on kellohelmainen mekko. Kankaat Kangashalli Sutiselta viime vuosina, kaapin perältä löytyivät. Hameosa syntyi ilman kaavaa sovitellen, yläosan kaavana alekorista poimittu jumppapukukaava, jota olen suosiollisesti soveltanut monet vuodet moniin mekkoihin. Se on selkäpuolelta kivasti avonainen, joten ei tarvitse ommella vetskaria eikä edes kuminauhaa, ja sopii hienosti juhlaan. Tässä mekossa muuten on koko setin ainoa ostos: helman pitsinauha. Sitä ei löytynyt kaapista. Hintaa tuli 8 euroa, mikä oli siis myös näiden juhlavaatteiden hinta kokonaisuudessaan. (Koska mitään en tietenkään ole noista kankaista maksanut aiemmin...)

Toinen oikealta on lyhythihainen, trikoolla vuorattu trikoohuppari sekä kravatti. Huppariin oli kaavat! Kangas ystäväni Minnan ilmaispussista noukittu, vuorikangas ja resorit ostettu aikanaan Kangashalli Sutisesta. Ja kravattiinkin, tulostetut! Täältä, Sharing the Wealth -blogista. Housut kirppikseltä - 2 euroa muistaakseni.

Ulommaisena oikealla on perhoshihainen mekko, joka onkin sitten kokeilu nro 3. Ensimmäinen yritelmä oli oranssia, kiiltävää neulosta. Se meni roskikseen, kun mies sanoi sen näyttävän Ymmi Hinaajalta. Toinen viritelmä oli valkoista trikoota, mutta se näytti liian arkiselta. Vielä viimeisenä iltana kaivoin sitten kaapista tämän vanhan jumppapukukankaan ja lupasin, että tässä ei mene kauan... Helman resori toi mekkoon kivasti pituutta ja nuorekkuutta, kaula-aukon pitsireunus puolestaan kontrastia.

Eli kone tuli kaiveltua kaapista ja luomisen puuska hetkeksi täytettyä. Ainoana jäi harmittamaan, ettei asuja tullut kuvattua sen paremmin. Oli taas ihan hitusen kiire, kun viimeisenä iltana näitä kursin kasaan...

Jospa näistä alemmista kuvista pääsisi tunnelmaan ja näkyisi yksityiskohtiakin.











Tuossa muuten myös allekirjoittaneen asu - kahden vuoden takaisiin edellisiin ristiäisiin viimeisenä yönä tekemäni imetysmekko, jossa on vino helma ja liian löysä kaulus. Piti tehdä uusi, mutta... aika loppui kesken... joten ostin vain kukkapinnin ja kiristin yläosaa!



Sitten oli vielä tämä tyyppi. Body oli herätetyö, papan vanhasta paidasta tätä Sew Mama Sew -blogin ohjetta noudatellen. Näin enkelipappakin pääsi mukaan nimikaimansa ristiäisiin. Myös kravatti omaa tekoa, samaa sarjaa veljen oman kanssa.

<3 Ei mulla muuta.

perjantai 2. elokuuta 2013

Ihan tavallisia vaatteita

Olen huono tekemään tavallisia vaatteita. Huono eli en jaksa oikein keskittyä niihin, kun pitäisi tehdä liukuhihnalta nättiä eikä saa luoda!

Yritin kuitenkin taas. Tässä loppukesän shortsiasu.


 

Sydänapplikaatio epäonnistui täysin. Ei lähikuvia.

Muutakin tein, mutta kuvaaja ja malli eivät olleet yhteistyökykyisiä.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Sporttihenkinen päällystoppi

Kaiken ei tarvitse olla priimaa, eihän? Parhaillekin sattuu virheitä, mikä ettei sitten meille vähemmän parhaille, rapatessa roiskuu ja niin edelleen?


Puhun kuvan päällystopista, josta siis tuli päällystoppi eikä toppi, koska se on liian iso pelkiltään pidettäväksi. Ei auta kaventaa, jättikainaloista pääsisi joka tapauksessa kurkkaamaan iholle, joten alle pitää pukea t-paita tai hihaton.

Vaan tulipahan valmiiksi! Tein topin alunperin keväällä oikeastaan vaan kokeeksi jostain ikivanhasta ylijäämäkankaasta, kun koetin tekemäni racerback-yläosan kaavaa juhlamekkoa varten (idea ja pohjaohje yläosaan tuli Prudent baby -blogin ohjeesta). Iso siis oli ja kaava pieneni, mutta en tykkää heittää mitään hukkaan, joten koeversiostakin piti tehdä toimiva. Käyttökelpoisuuden lisäämiseksi töpöteltiin tuo rosopintainen tähti rintaan. Ja sekin olisi saanut olla vähän ylempänä, eli ei mennyt ihan putkeen mikään!

Eiköhän ylijäämä kuitenkin käyttöön päädy. Jotain koripallohenkistä siihen tuli, noista kainaloistakohan se johtuu?

Päällitikkauksista päätellen on muuten aika vaihtaa taas ompelukonetta, ei tahdo saada nättiä tikkiä mitenkään.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Iskän t-paidasta jumpsuitiksi

Noo, ei tämä ehkä ihan jumpsuit ole, mutta lokoisa oloasu 1-vuotiaalle kuitenkin. Lähtökohta oli iskän vanha t-paita.


Alkuperäisidea tuli Veikeät vauvanvaatteet -kirjasta (Nina Sandström-Hallberg ym.), jonka onnekseni joskus ostin kahdella eurolla tarjouslaarista.

Kirjan ohje on varsin yksinkertainen, sitä mukaillen tein. Ohjeessa vetoketju laitetaan haarakiilaan, mutta se tuntuu käyttäjälle vähän hankalalta ja itse asiassa kirjassakin yhdessä esimerkissä kuitenkin vetskarin tilalla oli nepparit... joten ompelin kuitenkin vain pienen vetoketjun selän puolelle.

Pyllystä jäi vähän lököttämään, mutta onpahan tilaa remuta.



Teen takuulla samalla idealla muitakin vedoksia, tosi makea haalari tuli nuorelle herralle! Oli muuten ensimmäinen vaate konsanaan, jonka tein pojalle. Kyllä tällä kelpaa (vihdoinkin) yksi käsityöblogi aloittaa...